vanha keskusta

vaakuna

Karvian kunta
Kylä-Karviantie 17 39930 Karvia
puh. (02) 5727 90
karvia(at)karvia.fi, www.karvia.fi
Virasto avoinna arkisin klo 08:00 - 15:45

Willi Karvia


Karvian kunnan historia

(otoksia Iiris-Maija Koivujärvi-Viitalan tekstistä)

Vuosien 1450-1850 välisenä aikana ns. pikku jääkautena ilmasto oli nykyistä paljon kylmempää. Koska Karvia on ylätasankoa ja on ympäristöään korkeammalla, ilmasto oli täällä vielä kylmempää, eikä antanut maanviljelykselle onnistumisen mahdollisuuksia. Tämä selittää sen, että Karvia on asutettu muuhun ympäristöön nähden hyvin myöhään. Karviasta on kuitenkin löytynyt kivikautisia (8000-1300 eKr) esineitä, silloisen suurjärven rannalta. Kivikautta seuranneella pronssikaudella asukkaat ovat vähentyneet, mutta rautakaudella 500 eKr - 1300 jKr asukkaat ovat lisääntyneet ja nykyiset asukkaat ovat rautakautisten ihmisten jälkipolvia.

Alunperin Karvia oli Suur-Sastamalan pohjoisin kolkka. 1200-luvulla se jakaantui Kyröksi ja Karkuksi. Perimätietohan kertoo karvialaisten kirkkomatkoista Karkkuun. Karviassa ei silloin kuitenkaan ollut asukkaita, mutta täällä metsästysmatkoilla olleet ihmiset kävivät kirkossa juuri Karkussa. Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että Karvian nimi tulee Karkussa olevan Karvan talon mukaan.

Joka tapauksessa Karvia kuului l300-luvulla Kyröön. Maallisesti Karvia kuului Kruunun yhteismaihin, joilla sijaitsi yksityisia nautintamaita. 1500-luvulla mainitaan, että Karvianlampi eli nykyinen Kirkkojärvi oil Heinijärvenkylän eränautinta-aluetta.

Karviaan perustettiin 1630-luvulla Kyrön Skanssi niminen linnake, jonka tarkoituksena oli pitää silmällä sotilaskarkureita. Kyrön Skanssi sijaitsi Pohjanmaan ja Suomen silloisella rajalla. 1650-luvulla sinne perustettiin kestikievari, jonka asukkaat kiivaasti vastustivat Karvianjoen uutta asutusta.

1600-luvun puolenvälin jälkeen alkoivat ilmajokiset kalastella Karvianjärvellä. Ilmajokiset piirsivät karttoihinsa Karvianjärven kuuluvaksi heidän nautinta-alueekseen, samoin myös kyröläiset olivat omineet Karvianjärvet omiksi alueikseen. Asiaa yritettiin sovitella v.1652, jolloin tehtiin kompromissi, etta karvialaiset talot maksavat veronsa Hämeenkyröön, mutta kuuluvat Kauhajoen kappeliin. Lopullinen rajanveto nykyiselle paikalle saatiin käytyä vuonna 1783.

Näin oli Kyröstä tullut hallintopitäjäja Karvia oli sen pohjoisin kolkka. Kyrö oli jaettu neljään veronmaksukyvyltään samanarvoiseen osaan. Karvia kuului niistä suurimpaan eli Lahdenpohjan neljännekseen. Kuhunkin neljännekseen nimitettiin yksi talonpoika veroja keräämään. Pikkuhiljaa verotus alkoi kiristyä. Kaikenlaisia lisäveroja sälytettiin talonpoikien maksettavaksi.

Nuijasodan aikoihin (1596) Karviaan rakennettiin ensimmäinen vakituinen asumus, ilmeisesti Kar­vianjärven rannalle Tontinmäelle. Se ei ollut mikään pieni tönö, vaan käsitti 15 eri rakennusta. Karvian ensimmäiset luetteloidut asukkaat oli merkitty verotettavien luetteloon, joka alkaa vuodesta 1635. Tällöin Karviassa on verotettu vain yhtä taloa, jonka nimenä vuonna 1712 Karvian asemasta oli Käkelä. 1654 Karviassa oli neljä verollista ihmistä!

Vuoden 1798 kirkonkirjain mukaan Karviassa oli 54 taloa tai torppaa. Mutta uusi sota alkoi 1808, se tunnetaan Suomen sotana ja sota koetteli monin tavoin myös Karviaa.

Pitkälle 1800-luvulle asti paikallishallinto oli paljon kirkon jo seurakunnan hoiteissa. Vuonna 1866 annettiin kunnallislaki, jossa maallinen ja kirkollinen valta erotettiin. Karviassakin pidettiin ensimmäinen kuntakokous 23.4.1866 Erkkilän talossa, joka oli silloin nykyisen pappilan pakeilla. Maallista valtaa edusti Kankaanpäässa käräjiä pitävä tuomari. Yleensä käräjiä oli neljä kertaa vuodessa.