lukko

vaakuna

Karvian kunta
Kylä-Karviantie 17 39930 Karvia
puh. (02) 5727 90
karvia(at)karvia.fi, www.karvia.fi
Virasto avoinna arkisin klo 08:00 - 15:45

Willi Karvia


Museotoimi

Karvian museotoimen tavoitteena on säilyttää karvialaista kotiseutuperinnettä ylläpitämällä kotiseutumuseota ja ulkomuseoaluetta. Kotiseutuarkistoa täydennetään tarvittaessa kunnantalon alakerrassa. Tuhoutumassa oleville esineille ostetaan konservointipalveluja määrärahojen puitteissa. Museotoimella ei ole asianmukaisia säilytystiloja kuntalaisten lahjoittamille esineille.

Karvian kotiseutumuseo

Karvian kirkon vieressä seisoo lainamakasiini, joka toimii nykyään kotiseutumuseona. Kirkon tapulin viereen rakennettiin hirsinen makasiini. Se toimi 1900-luvun alkuun saakka varastona viljalle, jota kerättiin vähäosaisille. Varkaita vastaan rakennettiin jykevä katto ja kaksinkertaiset seinät.

Ajatus omasta museosta syntyi, kun lukuisat keräilijät kiertelivät Karviassa etsimässä vanhoja esineitä. 11.7.1956 päätettiin koulupiireittäin selvittää, mitä vanhoja esineitä pitäjässä oli jäljellä. Esineiden noutaminen annettiin Eino Saaren tehtäväksi. Hän keräsi talven aikana Sulo Järvisen kanssa tämän kuorma-autolla esineet makasiinin yläkertaan. Kerääjät tarkastivat talojen kokit eli ullakot. Tuolloin löytyi satoja esineitä, joiden arvosta museoesineinä ei talon väellä ollut tietoa.

Makasiinin kolme laaria järjestettiin talkoovoimin näyttelytiloiksi. Avajaisia vietettiin 21.7.1957.

Museon alakerrassa on vielä esillä puuastioita, tekstiilejä, aseita ja suksia. Yläkerrassa voi tutustua vaikkapa kansanparantajien taikakaluihin, nikkarin roskiin ja erilaisiin taloustavaroihin. Vanhojen rahojen kokoelma on siirretty Karvian kunnantalolle parempiin säilytystiloihin, jossa sitä voi käydä katsomassa ympäri vuoden.

Esineitä on yhteensä yli 1700. Esihistorialliset kivikautiset työkalut ovat kokoelman vanhimpia. Historiallisen ajan esineistä varhaisimmat lienevät 1600-luvulta, jolloin alkoi syntyä pysyvää asutusta pitäjään.

Karvian kotiseutumuse on avoinna kesä-heinäkuussa tiistaisin klo 17.00-18.00 ja Karvia-Päivien aikana elokuun ensimmäisenä sunnuntaina.

Museon esittelijänä toimii Sakari Mäki-Korte 045 671 2281. Tilauksesta museoon voi päästä muinakin aikoina. Vapaa pääsy.

Ulkomuseoalue

Ulkomuseoalue sijaitsee kirkon takana vanhalla toriplassilla. Alueelle on siirretty pappilan entinen kirkkotalli, savupirtti, kaksiosainen aitta eli puorirati, paja, riihi, Lehtisen tupa ja kytökämppä.

Museoalue toimii myös kesäteatterina, alueella on 250 paikkainen nouseva katsomo.

Museoalueelle pääsee katselemaan vanhoja rakennuksia ilman aukioloaikoja.

ulkomuseoalue ulkomuseoalue ulkomuseoalue

Eino Saari

Tärkeä karvialainen kotiseutumies oli työnjohtaja Eino Saari (1896 - 1983), joka teki arvokasta perinteen tallentamistyötä Karvian lisäksi myös muualla Satakunnassa ja Pohjanmaalla, jossa hän suoritti varsinaisen elämäntyönsä piirityönjohtajana.

Eino Saari oli viulupelimanni. Hän merkitsi muistiin lähes 600 kansansävelmää, joista laulusävelmiä on runsaat sata. Hän julkaisi 129 soitinsävelmää sisältävän teoksen "Pelimannien parhaat".

Saari toimi museohankkeen puuhamiehenä 1950-luvulla. Mittava ja merkittävä vapaaehtoistyö huomioitiin: Hänelle myönnettiin Antti Lizeniuksen mitali ja Kalevalaseuran Kekrinpäivän palkinto tieteen, taiteen ja kulttuuripolitiikan ansiosta sekä kansanperinteen taitamisesta ja tallentamisesta.

Suomen Pelimanniyhdistys muisti Eino Saarta oltermannin arvonimellä. Hänelle myönnettiin valtion taiteilijaeläke. Kaustisten kansanmusiikkijuhlilla Saari sai Folk Music festival -mitalin.

Vanhuuden päivinään Eino Saari julkaisi kotiseutukirjan "Entinen Karvia" vuonna 1977. Kirjan kustansi Karvian kotiseutuyhdistys, joka myös myy kirjaa nykyäänkin.

Kyrö-Skantz

Paikan värikäs historia ulottuu aina 1500-luvulle asti, kun marski Klaus Fleming saapui ratsumiestensä kanssa ja alkoi rakentaa kuninkaan, Sigismundin, käskystä maalinnaketta vanhan kangastien, Kyrönkankaantien, varrelle. Tie toimi kesäisin ainoana yhdysväylänä Suomen ja Pohjanmaan välillä. Suomella tarkoitettiin Varsinais-Suomea, joka oli ruotsalaisten hallussa. Karviassa on tästä vieläkin muistuttavia paikannimiä: Suomijärvi, Suomikoski ja Suomilammi.

Linnoitus tehtiin pohjanmaan talonpoikia vastaan, sillä etelässä pelättiin heidän kansannousuaan. Kantissa, missä tie ylittää joen, oli v. 1597 Flemingin rakennuttamat ampumahaudat ja kaksi tykkipatteria multavalleineen. Harva tietää, että Karvian vaakunassa esiintyvä 5-kulmainen kuvio esittää tykkipatterin pohjakuviota.

Hallitus antoi 1630-luvulla majuri Yrjö Juhonpoika Svinhufvudin tehtäväksi perustaa varustus tälle paikalle, asumattomaan erämaahan, nk. Hämeenmetsään, sotilaskarkureiden kiinniottoa varten. Ruotsalaiset tarvitsivat suomalaisia Saksaan taistelemaan (30-vuotinen sota). Sodan päätyttyä Skantzi oli oletettavasti kylmillään. Vuonna 1656 sinne tuli Arvid Mikonpoika Timi joukkoineen. Toiminta loppui v. 1660, jolloin Skantzi muutettiin kortteerimestarin hevostaloksi ja sotilaat poistuivat. Kun Suomen armeija talvella 1808 vetäytyi pohjoiseen, sen joukot ohittivat Karvian molemmilta puolilta. Mutta kesällä venäläiset majailivat Kyrö-Skantzissa. Heinäkuun alussa Skantzi oli tyhjillään venäläisistä, kun talonpojat yrittivät ryöstää venäläisen kuormausosaston, joka kuljetti Vaasasta ryöstettyä tavaraa.

Kyrö-Skantz sijaitsee 8 km:n päässä Karvian keskustasta Honkajoen suuntaan. Alkuperäiset rakennukset ovat tuhoutuneet tulipalossa. Paikalla on enää vain Mäki-Kantin aitta vuodelta 1769.

aitat aitat

Karvian Kotiseutuyhdistys

Kotiseutuyhdistys vaalii kotiseutuperinnettä järjestämällä tapahtumia, tallentamalla aineistoa ja julkaisemalla kirjoja. Vuosittain yhdistys nimeää Karvian kunniakansalaisen, Krupulaukun.

Yhdistys on julkaissut mm. seuraavat kirjat; Ryssäkesä, Eino Saari: Entinen Karvia, Uusi Koto-Karvia kirjat I ja II, Aika aikaa kutaki, Eino Saari: Pelimannien parhaat uudistettu painos. Orpopoikana Siperiassa ja muualla Neuvosto-Venäjällä. Kirjoittanut Eino Puhilas, teoksen suomentanut Rauni Virtanen.